Kuinka kasvattaa ja ylläpitää Lhasa apson tai Tiibetinterrierin kaunista näyttelyturkkia Osa 1: Perusteet
Lhasa apson tai Tiibetinterrierin pitkän turkin kasvattaminen ei ole mitään avaruustiedettä. Toki siinä tarvitaan viitseliäisyyttä, mutta muutamalla perusasialla, hyvillä välineillä ja päättäväisyydellä se ei ole ylivoimaista.
Turkinlaadun tulisi olla kovaa ja hiusmaista. Sen ansiosta turkki on paljon helpompaa hoitaa kuin silkkiset tai puuvillaiset turkit kuten maltankoiralla, havannankoiralla tai vaikkapa coton de tulearilla. Kirjoitan vielä turkinlaaduista myöhemmin tässä sarjassa. On kuitenkin tärkeämpiä asioita mistä aloittaa. Jos et omaksu näitä asioita alusta, ei ole mitään väliä minkälainen turkinlaatu koirallasi on, turkinhoito tulee olemaan painajaista sekä sinulle että koirallesi ja on todennäköisempää että jätät turkinhoidon kokonaan. Pian suuntaatkin lähimmän trimmaajan luo ajelemaan panikoivaa koiraa.
Tärkeimmät säännöt turkinhoidossa ovat: 1. Säännöllisyys ja 2. Opeta koiraasi makaamaan, istumaan ja seisomaan paikallaan turkinhoidon ajan.
On toki muitakin tärkeitä asioita muistettavana kuten kunnon välineet ja oikea tekniikka. Mutta jos skippaat kaksi ensimmäistä sääntöä, ei ole mitään väliä minkälaisia harjoja tai tekniikoita käytät, sillä turkinhoidosta tulee sekä sinulle että koirallesi painajaista. Et sen vuoksi halua tehdä sitä niin usein kuin sinun täytyisi pitääksesi turkin takuttomana.
Turkinhoito on silloin viimeinen asia mitä haluat tehdä kun kaikki aika menee takkujen kanssa tappelemiseen haastavan koiran kanssa, joka tuntee itsensä epämukavaksi, sillä ei ymmärrä mitä olet tekemässä.
Säännöllisyys
Ensimmäisenä sinun täytyy kirjoittaa ylös kalenteriin ja varata säännöllisesti aikaa turkinhoitoon. Pennut ja aikuiset on hyvä pestä ja käydä läpi kerran viikossa. Lisäksi pienten pentujen opettamiseen on varattava muutama muukin päivä viikossa. Pennuthan eivät sinänsä likaannu viikossa, mutta viikoittainen pesutuokio on hyvää harjoittelua sekä pennulle että omistajalle. Nuoret koirat käyvät läpi pentuturkin vaihtumisen ja silloin on tärkeää käydä turkki läpi kunnolla vähintään kerran viikossa. Irtoava pentuvilla kun ei tipu lattialle vaan jää sinne turkkiin takkuamaan. Se on harjattava ja kammattava pois.
Päätukka täytyy laittaa ponnareille aluksi useammin, jopa päivittäin, mutta pian ne alkavat pysyä pidempään. Ja tietysti jos ulkona on kurakelit, jalat ja mahanalus täytyy kuurata useammin. Pojilta täytyy pestä mahanalus useammin myös sillä se likaantuu kun ne nostavat jalkaansa.
Koiran opettaminen
On todella tärkeää aloittaa pennun opettaminen turkinhoitoon niin pian kuin mahdollista. Me Yarmilan kennelissä aloitamme pentujen totuttaminen pesupuuhiin 3 - 4 viikon iässä. Niiden kynsiä aletaan leikkaamaan viikoittain parin viikon ikäisestä.
Opetamme pentuja myös kuinka maataan paikalla ja kuinka rentoudutaan kun niitä pidetään.
Pennut kuitenkin unohtavat nämä jutut nopeasti jos uudet omistajat eivät jatka treenaamista.
Näillä tiibetiläisillä on oma tahto!
Tärkeintä turkinhoidon opettellussa on opettaa pentu (tai aikuinen koira) makaamaan kyljellään. Sillä lailla pääset työstämään myös jalkojen sisäosia ja mahanalustaa. Kun tämän saat opetettua kunnolla, paikallaan seisominen ja istuminen onnistuvat kuin automaattisesti.
Oma menetelmäni yhdistää positiivista vahvistamista ja vanhanaikaista pakotteita. Suosin muussa kouluttamisessa positiivisia koulutusmetodeja, mutta joissain asioissa koiran on hyvä oppia sietämään fyysisiä pakotteita. Turkinhoito on yksi sellainen asia. Toinen on eläinlääkärin tarkastus. On toki suuri ero sillä onko koira tottunut siihen vai ei. Kun koira tietää mitä tapahtuu, se on rauhallisempi ja toimenpiteessä ei mene niin paljon aikaa, eikä koira stressaannu.
Aloitan yleensä tarttumalla itsestäni käsin koiran vastakkaisista jaloista ja kiepautan koiran kyljelleen pöydälle. *Huomaa! Pöytä on tärkeä, sillä silloin koira oppii että pöydällä käyttäydytään sievästi. Lattialla se on paljon vaikeampaa.
Hyvä pöytä säästää myös selkääsi ja ehkä myös tuoli. On tärkeää tehdä oma olo mukavaksi jotta koirakin voi rentoutua.
Mutta takaisin koiran opettamiseen maakaamaan! Kun olet saanut koiran / pennun kyljelleen, aluksi pidä sitä paikallaan vartalosi avulla (pysyt kumartuneena sen ylle) niin kauan kuin se taistelee vastaan. Kun se rentoutuu kyljellään sadasosasekunninkin ajan, palkitse se päästämällä ja antamalla sen nousta. Kehu myös kovasti ja anna makupaloja. Toista tätä niin monta kertaa, että voit pikkuhiljaan alkaa pidentää sitä aikaa, jonka koira täytyy maata kyljellään. Aluksi pidennät sekunti kerrallaan. Jos harjoittelet näin useamman kerran päivässä, ei kestä montaa päivää kun koira oppinut makaamaan kyljellä ja tykkää siitä.
Sitten voitkin alkaa totuttaa harjaamiseen, kynsienleikkuuseen, föönin ääneen, ilmavirtaan, yms. Kun harjaat koiraa ja se jossain vaiheessa yrittää nousta ylös, laitat sen vain rauhallisesti uudelleen makaamaan kyljelleen. Usein rauhallisesti juttelu rauhoittaa koiraa.
Aikomuksenani on ottaa kuvia ja / tai videota miten itse toimin, mutta siihen asti joudumme "tyytymään" tähän löytämääni youtube-videoon. Siinä esitetty metodi on aika lähellä sitä, mitä yritän havainnollistaa. Tällä koiran käsittelijällä on vain oma tyylinsä kääntää koira kyljelleen pitämällä kiinni lapaluusta ja lantion alueelta, minä teen sen ottamalla kiinni jaloista (itsestäni katsottuna vastakkaisista etu- ja takajalasta).
Toisia pentuja tulee opettaa olemaan pöydällä ensin, jos se tuntuu pennusta pelottavalta. Paras tapa tähän on askel kerrallaan siten, että laitat pennun pöydälle, kehut ja annat makupaloja. Tämän jälkeen heti nostetaan pentu takaisin maahan niin, että se ei ehtinyt oikein tajutakaan että pöydällä olisi vaarallista. Toista tätä muutaman kerran ja ala sitten pikkuhiljaa pidentämään aikaa, jonka pentu viettää pöydällä.
Toinen tapa on aloittaa todella matalalla "pöydällä" jonne pentu voi hypätä itse. Minulla on käytössä steppilauta, jonka korkeutta voidaan säätää. Aluksi se on matalimmalla säädöllä ja kun pennut kasvavat ja oppivat matalampaan pöytään, nostan sitä korkeammalle.
Muista aina että pentu / aikuinen koira tulisi nauttia ja harjoittelun tulisi olla iloinen tapahtuma sekä sinulle että koirallesi.
>> Osa 1: Perusteet
Osa 2: Harjaus
Osa 3: Pesu
Osa 4: Kuivaus
Osa 5: Arjen hoitotoimenpiteet
