Agilitykisat 17 vuoden tauon jälkeen – ja juoksuinen Lhasa apso mukana menossa
Aloitin agilityn harrastamisen 90-luvun lopulla kiinanharjakoirani Iiron kanssa, mutta kunnolla kisakärpänen puraisi vasta, kun kuvioihin tulivat valkoiset villakoirani Viivi (keskikokoinen) ja Ville (kääpiö). Molemmat etenivät aina 3-luokkaan saakka – ja Ville oli suorastaan sähikäinen radalla! Harmillisesti Villen ura päättyi vain yhden sertin päähän agilityvalion tittelistä. Se jäi silloin vähän kaivelemaan, mutta elämä vei toisaalle ja kisataukoa kertyi lopulta vaatimattomat… 17 vuotta.
Fast forward tähän kevääseen, kun päätin, että nyt mennään taas. Tällä kertaa agilityratoja valloittaa lhasa apso Siiri eli virallisemmin Yarmilan Shipshape’N Bristol Fashion. Hänellä on söpöydet kohdillaan – mutta vauhti on hieman toista kuin vanhoilla villakoira-raketeillani. 😄
Ilmoittauduin kahdelle hyppyradalleAgilityradat jäivät vielä odottamaan, sillä keinun harjoittelu on meillä vähän kesken. Ja hyvä niin – nämä kaksi rataa riittivät varsin mainiosti näin paluukisoiksi!
Pientä lisähaastetta toi toki se, että Siiri päätti aloittaa juoksunsa sopivasti kisoihin. Ei ihan optimaalisin ajoitus, mutta ei voi minkään. Juoksuinen narttu ei ole ehkä se kaikkein yksinkertaisin kisakaveri – ja minä puolestani en kehdannut lähdön läheisyydessä leikkiä ja nostattaa tunnelmaa, jottei lähellä olleet poikakoirat menisi ihan solmuun.
Ensimmäinen rata meni siis... noh, sanotaanko varovaisesti. Siiri päätti miettiä tarkkaan, mitä ohjaaja oikein tarkoittaa, ja pujottelussa tuli useampi takeltelu. Toisella radalla päästiin jo vähän vauhdikkaampaan menoon, mutta sielläkin tuli pari seisahdusta ja yksi keppivirhe.
Molemmilta radoilta tuli tulokseksi hylätty, sillä ylitimme sallitun ajan – mutta fiilis oli silti katossa! Muistin itse radat (mikä on jo pieni voitto), ja koirakin pysyi menossa mukana, joten voidaan puhua ehdottomasti onnistuneesta paluusta. 😄
Tästä on hyvä jatkaa – lisää treeniä, lisää hauskuutta ja ehkä vähän vähemmän juoksuja seuraavissa kisoissa?
Kiinnostuitko pennuista?
Jos olet kiinnostunut tulevasta pentueestamme tai muista mahdollisuuksista sijoituskoiraan, ota rohkeasti yhteyttä: yarmilan@gmail.com
Tai jätä viesti
Aikaisemmat Blogiartikkelit
DNA-testing of dogs is often misunderstood
DNA Testing in Dogs – A Breeder’s Perspective I’ve been involved with canine DNA testing since the late 1990s, back when the first test for copper toxicosis became available for Bedlington Terriers. It was a groundbreaking moment: suddenly, we had a tool to identify...
The Hardest Part of Loving Dogs
Koirien kasvattaminen ja omistaminen on täynnä iloa, naurua ja unohtumattomia hetkiä. Mutta kaiken kauniin rinnalla kulkee myös yksi raskaimmista totuuksista: luopuminen.
Tämä kesä on ollut Yarmilan kennelissä erityisen raskas. Jouduimme luopumaan kolmesta rakkaasta perheenjäsenestä vain kuukauden sisällä.
Miksi koiranäyttelyt ovat minulle intohimo – ja miksi suosittelen niitä pennunostajillemme
Dog shows have been a part of my life for as long as I can remember. I grew up surrounded by Borzois and Tibetan Terriers, as my mother was a passionate breeder and exhibitor. When I turned ten, I finally had the chance to enter the ring myself as a junior handler –...