Astutuksella on suuri merkitys koirankasvatuksessa

Pentueen suunnittelu on hyvin innostavaa ja sitten, kun on löytänyt juuri sen oikean sulhon, kaikki sukutauluissa tuntuu napsahtavan kohdilleen ja vatsassa tuntuu sellainen tunne, että tämä on se ainoa oikea valinta!On monesti malttamatonta ja stressaavaakin odotella nartun juoksuja ja kun juoksut alkavat, täytyy taas odotella, että juoksu etenee ns. tärppipäiviin, eli milloin narttu on valmis astutettavaksi. Stressaavaksi asiasta tekee se, että miten onnistuu järjestämään töistä vapaata astutusreissua varten, kotiin jääville koirille pitää järjestää mahdollisesti hoitaja, yms käytännön asiat.

Usein nartun omistaja matkustaa uroksen luokse asutusta varten, mutta mikään ei toki estä uroksen omistajaa matkustamasta nartun luokse. Usein olen saanut uroksen meille lainaan joko muutamaksi kuukaudeksi tai vain päiväksi pariksi astutuksen ajaksi. Pari kertaa on käynyt niin, että olen lähtenyt astutusmatkalle ja olen samalla ottanut uroksen meille lainaan jos ajankohta on ollutkin liian aikainen.

Joskus nartulla on oma mielipide sulhasesta

Uroksen valitseminen on oman blogiartikkelin vaativa asia, joten siitä kirjoittelen toisen kerran. Mutta tässä artikkelissa voin kertoa, että vaikka kasvattaja on valinnut uroksen nartulleen, voi joissain harvinaisemmissa tapauksissa käydä niin, että narttu ei olekaan samaa mieltä kasvattajan kanssa, eikä kelpuutakaan urosta. Muistan, kuinka siskollani kävi näin. Hänellä oli kaksi tiibetinterrierisisarusta, joista toiselle hän oli valinnut jo iäkkäämmän komean tibbeherran, joka oli viimeisin äitimme kasvatti ja ulkomuodoltaan sekä sukutaulultaan omasi useita säilyttämisen arvoisia asioita, vaikka ei itse ollutkaan näyttelykehistä niittänyt menestystä. Onni onnettomuudessa oli kuitenkin se, että ensimmäisenä astutusvuorossa oli juuri tämä neitonen, jolle tämä vanhaherra oli suunniteltu sulhoksi. Satuin asumaan itse tämän uroksen naapurissa ja minulla oli siihen aikaan itsellä kääpiövillakoirauros. Siskoni tuli tämän neitosen kanssa hakemaan minua. Neito ehti jo keimailla meidän Ville-villakoiran kanssa ja olisivat hyvin voineet alkaa siinä lemmenleikkeihin, jos vain olisivat saaneet. Olimme siis varmoja, että ajankohta oli oikea. Kuitenkin, kun pääsimme naapuriin oikean sulhon luo, ei tämä neitonen ollut yhtään kiinnostunut hänelle valitusta vanhemmasta herrasta. Uros olisi kyllä ollut kiinnostunut, mutta eipä siinä voinut mitään. Siskoni joutui vaihtamaan jalostussuunnitelmia lennosta. Onneksi toinen siskoista oli innokkaampi ja vanhasta herrasta saatiin kuitenkin geenit talteen.

Niin eläimillä kuin ihmisillä on useita pieniä asioita, kuten esim. feromonit, jotka määrittävät sen, että mikä partneri on sopiva. Itse uskon, että koiranjalostuksessakin näitä tulee kunnioittaa, eikä ikinä tule väkisin astuttaa narttua, joka ei hyväksy urosta. Yleensä tähän syynä on väärä astutusajankohta, joskus taas toisessa partnerissa saattaa olla jotain ”vikaa” (voi olla väliaikaista esim. lihas- tai nivelkipuja tapaturmasta, tai fysiologiset epämuodostumat), mutta joskus tätä yhdistelmää ei vain ole tarkoitettu toteuttaa. Luonnossa eläimet ja varsinkin urokset näkevät suurta vaivaa, jotta ne pääsevät viemään geeninsä eteenpäin. Useilla eläinlajeilla on tarkat rituaalit, joilla urokset/koiraat houkuttelevat naaraita paritteluun. Tältä pohjalta uskon, että myös koirilla ei ole ollenkaan yhdentekevää, että narttu hyväksyy uroksen. Ja vaikka keinosiemennykset ja pakastesperman käyttö antavat paljon mahdollisuuksia, toivon, että ne silti jäävät vähemmistöön ja valtaosa pentueista saadaan alulle luonnollisen astutuksen turvin myös jatkossa.

Ajoitus on tärkeä asia

Astutusajankohdan määrittäminen on omanlaisensa tieteenala. Osa kasvattajista luottaa progesteronitestaukseen täysillä, mutta itse olen sitä mieltä, että se on hyvä apuväline, mutta numeroiden tuijottamisen sijasta tulee luottaa enemmän narttuun. Kun juoksu alkaa, puhutaan esikiimasta, jolloin vulva turpoaa ja usein vuoto alkaa. Narttu alkaa olla leikkisämpi ja varsinkin narttulaumassa saatetaan leikkiä junaa ahkerasti. Vaikka nartut keskenään astuvat toisiaan, ei se silti vielä tarkoita, että astutus onnistuu uroksen kanssa. Esikiiman vaihtuessa varsinaiseksi kiimaksi vulvan turvotus pehmenee ja vuodon väritys vaalenee. Tässä kohtaa haluan muistuttaa, että osalla nartuista vuoto on niin niukkaa, että sitä ei meinaa juurikaan havaita, varsikaan jos narttu vielä pitää itsensä hyvin puhtaana. Vuodon väriä ei aina siis voi pitää hyvänä mittarina astutusajankohtaa määrittäessä.

Astutusajankohta on silloin oikea, kun vulva on pehmentynyt niin, että astutus on mahdollista tapahtua. Tämä voi kestää n. 7 – 21 pv juoksun alkamisesta. Mutta poikkeuksiakin on on, joten ei kannata luottaa juuri noihin päiviin. Toisinaan on vaikeaa tietää, milloin juoksu on tarkalleen ottaen alkanut ja silloin on turhaa laskea päivä. Yleensä narttu tarjoaa itseään urokselle, kun päivä alkaa olla oikea. Jos narttu ei ole vielä aivan valmis, saattaa se leikkiä uroksen kanssa ja alkaa seisoa sille, mutta kun uros meinaa päästä sisään, narttu saattaakin istua tai muuten vetäytyä tilanteesta. Silloin kannattaa antaa hieman aikaa. Narttu saattaa tehdä sitä myös, jos se ei ole saanut tutustua urokseen tarpeeksi. Mutta jos leikkiminen ja kunnolla tutustuminen ei ole auttanut, kannattaa odottaa. Jos yritys on tapahtunut aamulla, koittakaa uudelleen iltapäivällä. Jos taas illalla, koittakaa uudelleen aamulla. Silloin kun ajankohta on mennyt ohi, sen kyllä tietää, sillä silloin narttu on heti kärttyinen urokselle.

Kun lemmenleikit onnistuvat

Kun ajankohta on oikea ja niin sanotusti kuun ja tähtien asennot ovat oikeat, uros viriili, voi astutus onnistua. Paikasta kannattaa huomioida se, että alustana kannattaa olla jokin matto, jotta tassuilla on parempi pito. Matto ei kuitenkaan kannata olla paras itämainen käsityönä tehty arvomatto, sillä siihen saattaa päästä eritteitä. Uros ja narttu jäävät ns nalkkiin sen jälkeen, kun uros on saanut siemenet sisään. Tässä vaiheessa on tärkeää pitää kiinni nartusta ja myös seurata urosta. Usein uros haluaa kääntyä niin, että niillä on takapuolet vastakkain, mutta se ei ole välttämätöntä. Koirat voivat olla kiinni 10 – 60 min tai vähemmän tai enemmän. Aika usein apsoilla on kestänyt vartin verran, mutta se voi tosiaan vaihdella.

Joskus uros ei jää nalkkiin, mutta siemenneste on silti saattanut päästä nartun sisälle, joten kannattaa ottaa se huomioon, jos ajattelee, että astutus ei ole onnistunut ja päättääkin vaihtaa urosta. Silloin on paras DNA-testata pennut, jotta voi varmistua niiden oikeasta isästä. Tiedän tapauksia, joissa on käynyt niin, että ensimmäinen uros on saanutkin alulle pentuja DNA-testien mukaan.

Kun astutus on ohi, eli koirat ovat irtautuneet, kannattaa odottaa pari tuntia, ennen kuin narttu päästetään tarpeilleen. Sen vuoksi onkin hyvä ulkoiluttaa narttu huolella ennen astutusta. Kannattaa myös varmistaa, että uroksen penis pääsee palautumaan. Urokselle astutus on fyysisesti rankka suoritus ja koirahierojana suosittelen, että sen kanssa tehdään rauhallinen palauttava kävelylenkki astutuksen jälkeen, jotta lihasten aineenvaihdunta pääsee liikkeelle. Urokselle voi varata hieronnan astutuksesta seuraavasta päivästä alkaen. Narttua taas ei missään nimessä kannata viedä hierojalle ennen kuin tulevat pennut ovat vieroitettu ja maidontuotanto on lakannut. Sen sijaan narttua on myös tärkeää hemmotella koko tiineysajan astutuksesta synnytyksen sekä imetyksen ajan, jotta tulevat pennut saavat mahdollisimman paljon hyvänolon hormoneja. Meidän narttumme ovat sylikoiria, ne tykkäävät läheisyydestä ja silittelystä. Sitä ne toki saavat joka päivä muutenkin, mutta tiineysaikana teemme kaikkea niille mieluisia asioita.

Kuinka monta kertaa sitten kannattaa astuttaa? Itse usein astutan vain kerran, mutta yleisesti suositellaan 1 – 4 kertaa. 4 kertaa on minusta selkeästi yläkanttiin. Koska sperma elää kohdussa useita päivä, ei joka päivä kannata astuttaa, vaan pitää ainakin yksi välipäivä. Jos yhtään on osattu arvioida oikeaa astutuspäivää oikein, ei narttu useinkaan anna astuttaa enää kovin monen päivän, saatikka viikon päästä enää uudelleen. Astutuskin on aina silti riski sille, että kohtuun pääsee bakteereita, joten senkään puolesta ei kannata astutella huvin vuoksi.

Toivon onnea kaikille kasvattajille talven ja kevään astutushommiin, toivottavasti saatte hienoja pentueita! Meillä Yarmilan kennelissä keskitytään kouluttamaan talven pentueesta kotiin jäänyttä Ruutia kunnon koirakansalaiseksi, joten päätin, että emme astuttaneet nyt juuri päättyneistä juoksuista ketään. Seuraavia pentuja suunnittelemme sitten loppukesästä alkavista juoksuista ensi syksylle.

Aikaisemmat Blogiartikkelit