Koirien DNA-testaus – Kasvattajan näkökulma

Olen ollut tekemisissä koirien DNA-testauksen kanssa jo 1990-luvun lopulta lähtien, kun bedlingtoninterriereille tuli saataville ensimmäinen geenitesti maksakuparitoksikoosia vastaan. Se mullisti kentän: yhtäkkiä meillä oli työkalu, jolla voitiin tunnistaa vakavan maksasairauden kantajat jo ennen oireiden ilmaantumista. Pian sen jälkeen villakoirille tuli prcd-PRA-geenitesti. Testi oli kallis, mutta vastuulliset kasvattajat näkivät sen velvollisuutenaan.

Muistan yhä, mitä Suomen villakoirakerhon silloinen puheenjohtaja Jouko Leiviskä sanoi: “Jos sinulla ei kasvattajana ole varaa tehdä tarvittavat terveystutkimukset, ei sinulla ole varaa kasvattaa koiria.” Se osui ja upposi. Koska tutkimatta jättäminen voi maksaa niin paljon enemmän – eikä pelkästään rahassa.

Mitä DNA-testaus on?

DNA-testauksessa analysoidaan koiran perimää, jotta voidaan tunnistaa sairauksia aiheuttavia geenimuutoksia tai tiettyjä ominaisuuksia. Testaus on erityisen hyödyllistä resessiivisten sairauksien kohdalla, joissa koira voi kantaa virheellistä geeniä ilman oireita. 

Resessiivisen periiytymisen ymmärtäminen on tärkeää:

• Terve (N/N): Ei kanna mutaatiota geeniperimässään
• Kantaja (N/M): Yksi kopio, mutta ei oireita eikä riskiä sairastua
• Sairas (M/M): Kaksi kopiota, voi ilmetä oireita tai voi sairastua

Koiralla on aina kaksi geeniä eli geenipari jokaista ominaisuutta tai sairautta kohden—toinen periytyy isältä ja toinen emältä. Geenit siirtyvät jälkeläisille sattumanvaraisesti, joten jos kumpikaan vanhemmista ei kanna tiettyä geenimuutosta, eivät ne voi sitä periyttää jälkeläisilleen. Jos sen sijaan toinen tai molemmat vanhemmista ovat kantajia, on sattumaa, kumpi geeni periytyy kullekin pennulle.

Tämän vuoksi kaikki jälkeläiset eivät välttämättä kanna kyseistä geeniä. Vaikka molemmat vanhemmat olisivat kantajia, he voivat silti saada täysin terveitä jälkeläisiä. Teoreettisesti, kun kaksi kantajaa yhdistetään, 25 % jälkeläisistä perii molemmilta vanhemmiltaan virheellisen geenin (M/M) ja sairastuu, 50 % ovat kantajia (N/M), ja 25 % ovat geneettisesti terveitä (N/N).

Tämän tiedon avulla kasvattaja voi tehdä harkittuja yhdistelmiä ja välttää sairaita pentuja – ilman että kantajat suljetaan kokonaan pois jalostuksesta.

Lhasa apsoille saatavilla olevia DNA-testejä

Nykyisin lhasa apsoille on olemassa useita erilaisia geenitestejä, jotka kattavat sekä terveysriskit että ulkoiset ominaisuudet:

Terveystestit:

• PRA4 (etenevä verkkokalvon rappeuma)
• Hemophilia B

Ominaisuustestit:

• Lyhytkuonoisuus (brachycephalia)
• Lyhytraajaisuus (chondrodystrofia ja chondrodysplasia)
• Turkin pituus ja laatu
• Värigenetiikka (esim. kerma, musta, black & tan, particolor)

Näiden avulla kasvattaja saa selkeämmän kuvan koiran geneettisestä taustasta – ei vain sairauksien osalta, vaan myös ulkonäön ja rakenteen suhteen.

Kantajien merkitys

DNA-testauksen suurin hyöty on se, että voimme käyttää myös kantajia – ja jopa sairaita koiria – jalostuksessa, kunhan ne yhdistetään geneettisesti terveisiin yksilöihin. Tällöin jälkeläiset eivät voi sairastua kyseiseen sairauteen, ja samalla säilytämme arvokasta geeniperimää.

Omasta mielestäni pahin virhe olisi sulkea kaikki kantajat pois jalostuksesta. Se kaventaa geenipoolia turhaan ja lisää sisäsiitoksesta johtuvien ongelmien riskiä. Geenitestit ovat erinomainen työkalu, mutta ne eivät saa olla ainoa jalostusvalinnan peruste.

Geenien ulkopuolella

On myös tärkeää muistaa, että DNA-testit eivät korvaa perinteisiä terveystarkastuksia. Esimerkiksi vaikka lhasa apso testaisi PRA4:n osalta terveeksi, sillä voi silti olla muita silmäsairauksia, joita ei voida geenitestillä todeta. Ja vaikka geenitesteillä voidaan todeta chondrodystrofia ja chondrodysplasia, testit eivät poissulje röntgenkuvannan ja diagnostiikan tarvetta.

Koska kaikilla lhasa apsoilla on chondrodysplasia, eli lyhytraajaisuuden geeni, niillä on kohonnut riski ortopedisiin ongelmiin, kuten kyynärnivelten inkongruenssiin (vääntyneistä raajoista aiheutuva nivelen epämuodostuma) ja muihin luuston epämuodostumiin.

Aikaisemmat Blogiartikkelit