Koirien kasvattaminen ja omistaminen on täynnä iloa, naurua ja unohtumattomia hetkiä. Mutta kaiken kauniin rinnalla kulkee myös yksi raskaimmista totuuksista: luopuminen.

Tämä kesä on ollut Yarmilan kennelissä erityisen raskas. Jouduimme luopumaan kolmesta rakkaasta perheenjäsenestä vain kuukauden sisällä.

Ensin, rakas tiibetinterrierimme, Ch. Yarmilan Back to Lövskär – Jossan, left us in June due to a tumor. Jossan had lived with my parents since she was a few years old, but because we lived so close and saw each other often, she was still very much part of our everyday lives. She had just turned 13. She was the sweetest and most loving Tibetan Terrier you could ever have <3 As a youngster she came up with all sorts of creative interior design projects and customized several brushes, shoes, and other boring everyday things into beautiful lace-edged works of art. But you couldn't be mad at her, as she was the most adorable and beautiful little Tibetan Terrier lady. Later, her creativity settled down, and she focused more on her duties as a companion.

Juuri kun olimme alkaneet järjestellä laumaa uudelleen, tapahtui jotakin todella järkyttävää. Lupaavin ja menestynein nuori harrastuskoiramme Coco, only four years old, suddenly fell ill. At first, I believed it was something treatable, something she would recover from. But the diagnosis was devastating: a tumor that had spread and ruptured inside her. Nothing could be done. Losing her so suddenly is a pain I still cannot put into words. Even as I write this, tears fall, and my heart feels unbearably heavy. I will have to write more about beautiful character later as I'm still in so much pain. She meant so much to me <3

Ikäänkuin tässä ei olisi ollut tarpeeksi, alkoi kesän kuumuus viedä elinvoiman vanhimmalta apsoltamme, Sonjalta, joka oli jo näyttänyt merkkejä iän tuomasta raihnaisuudesta. Lähes 16 vuoden yhdessäolon jälkeen tiesin, että aika oli tullut. Vaikka olin osannut varautua, luopuminen niin pitkäaikaisesta ystävästä ja perheenjäsenestä oli äärimmäisen vaikeaa. Sonja oli vuosia anoppini terapiakoira ja anoppini yllättävän poismenon jälkeen Sonja tuntui ainoalta, joka meillä oli jäljellä appivanhemmistani. Meillä on niin suuri ikävä heitä kaikkia ja tuntuu niin epäreilulta joutua päästämään irti!

They say that without sorrow, we could not truly appreciate joy. Life, with all its beauty, also carries hardships and loss. None of us can escape that reality. And when grief strikes, it is only human to feel the weight of sadness, frustration, and pain. It’s important to allow those feelings to exist, rather than forcing ourselves to be positive when our hearts are breaking. I feel like I can't write exactly like I would want to because the words still are not coming easily. One day I will be able to write more detailed obituaries that will honor these three beloved family members. 

Aikaisemmat Blogiartikkelit