Koiranäyttelyt ovat olleet osa elämääni niin kauan kuin muistan. Lapsuuteni kului näyttelykehien laidalla venäjänvinttikoirien ja tiibetinterriereiden seurassa, sillä äitini oli intohimoinen koiraharrastaja ja kasvattaja. Kymmenvuotiaana pääsin viimein itse kehään junior handler -kilpailuissa, ja siitä alkoi oma polkuni esiintyjänä, kasvattajana ja syvälle koiramaailmaan juurtuneena asiantuntijana.

Olen kouluttautunut vuosien varrella useilla handlerikursseilla ja hankkinut syvällistä ymmärrystä siitä, mitä koiran esittäminen, kunnostus ja koulutus todella vaativat. Kun 1997 muutin omaan kotiin mieheni Tommyn kanssa, sain ensimmäisen oman koirani – kiinanharjakoiran, puuterihuiskun. Harrastuksiini kuului silloin paitsi näyttelyt, myös agility, joka oli tuolloin vielä melko uusi laji Suomessa. Pian mukaan tulivat villakoirat, joiden näyttelyleikkaukset vaativat enemmän teknistä taitoa ja silmää. Koska Pohjanmaalla ei tuolloin juuri ollut trimmaajia, jotka osasivat näyttelyleikkaukset, oli opeteltava itse – ja onnekseni sain oppia useilta kotimaisilta huipputrimmaajilta.

Vaikka olin kasvanut tiibetinterriereiden parissa, kaipasin tiibetiläistä temperamenttia pienemmässä koossa – ja näin päädyin lhasa apsoihin. Ensimmäinen apso saapui meille vuonna 2003, ja siitä lähtien tämä rotu on ollut intohimoni.

Mikä koiranäyttelyissä kiehtoo?

Koiranäyttelyt tarjoavat ainutlaatuisen mahdollisuuden ihailla kauniita, hyvin hoidettuja ja taitavasti esitettyjä koiria. Näyttelyt eivät ole vain ulkonäön arvostelua – ne ovat osa rodunjalostuksen tärkeää työkalua, jossa tuomarit arvioivat koirien rakennetta, liikkeitä ja rotutyypillisyyttä. Jokainen kehäkierros antaa kasvattajalle arvokasta palautetta ja mahdollisuuden verrata omaa kasvatustyötään muiden linjoihin.

Verkostoituminen on toinen merkittävä etu. Näyttelyissä kohtaa muita kasvattajia ja harrastajia, joiden kanssa voi vaihtaa ajatuksia, vertailla koiria ja löytää uusia jalostuslinjoja. Moni hyvä yhteistyö on alkanut kehässä annetusta kädenpuristuksesta tai kehän laidalla vaihdetusta vinkistä.

Tavallisellekin koiranomistajalle paljon annettavaa

Vaikka et itse kasvattaisi koiria, näyttelyt voivat silti olla antoisa ja opettavainen harrastus. Näyttelyihin osallistuminen:

• Syventää suhdetta koiraan, kun harjoittelette yhdessä esittämistä ja liikkumista

• Opettaa koiraa käyttäytymään rauhallisesti erilaisissa tilanteissa, mikä hyödyttää myös arjessa

• Tarjoaa yhteisön, jossa voi jakaa kokemuksia, oppia uutta ja saada vertaistukea

• Kannustaa säännölliseen turkinhoitoon, mikä tukee koiran hyvinvointia ja terveyttä

• On hauska ja jännittävä tapa viettää viikonloppuja, tutustua uusiin paikkoihin ja tavata samanhenkisiä ihmisiä

Moni yllättyy positiivisesti, kun ensimmäinen näyttely on takana – koira käyttäytyi hienosti, kehässä jännitti juuri sopivasti ja päivä hujahti nopeasti hyvässä seurassa.

Miksi suosittelen näyttelyharrastusta pennunostajille?

Kasvattajana toivon, että pennut pääsevät koteihin, joissa niiden potentiaali pääsee esiin. Koiranäyttelyt antavat mahdollisuuden arvioida koiran rakennetta ja kehitystä, mutta ennen kaikkea ne ovat tapa tehdä yhdessä koiran kanssa jotakin tavoitteellista. Näyttelyt myös tuovat rotua ja yksilöitä esiin suurelle yleisölle – jokainen kehään viety koira kertoo tarinaa siitä, mitä rodun parhaimmillaan kuuluu olla.

Minulle kasvatustyö on ennen kaikkea sydämen asia. Siksi haluan tukea pennunostajia myös harrastuksen alkuvaiheissa: autan mielelläni näyttelyvalmisteluissa, esittämisessä ja turkinhoidon opettelussa. Yhteinen harrastus voi tuoda koiran ja omistajan suhteeseen syvyyttä ja iloa – ja joskus jopa elinikäisiä ystävyyksiä.

Jos olet miettinyt näyttelyihin osallistumista, mutta et vielä tiedä mistä aloittaa, ota rohkeasti yhteyttä. Kehässä on tilaa jokaiselle – ja sen ulkopuolella vielä enemmän.

Aikaisemmat Blogiartikkelit